Suomen poliitikot erottuvat kahdella akselilla

Päivitys 14.10.2012: Poliitikkokartta Hesarin kuntavaalikoneesta Uudeltamaalta 2012

Päivitys 14.4.2011: Poliitikkokartan loppuyhteenveto kertoo, mitä tästä analyysistä jäi lopulta käteen

Linkkejä saman aineiston ympäriltä:

• HS.fin vaalikone: Eduskuntavaalit 2011
• Saitko vaalikoneesta outoja tuloksia? Tässä syy (Marko Hamilo, Suomen Kuvalehti), 8.4.2011
• Vihreät ovat liberaalidemareita ja 10 muuta havaintoa vaalikonedatan pohjalta (Veikko Eranti), 9.4.2011
• Suomen puoluekartta vaalikonevastausten perusteella (Mur), 9.4.2011
• Mitkä mielipiteet ovat liberaaleja vaalikoneakselilla (Sampo Smolander, PIR), 9.4.2011
• Arvot pirstovat suurpuolueita (HS.fi, 12.4.2011)

Hesari julkisti 6.6. vaalikoneensa vastaukset avoimena tietona. Tämä on mahtavaa, ja jotain mitä olin itse toivonutkin vaalikonetta täyttäessäni - tällaisesta aineistostahan nimittäin voi saada irti vaikka mitä! Aineistosta keskustellaan ja sitä sovelletaan paitsi yllä linkitetyllä HS.fi-blogisivulla, myös Twitterissä hashtagin #HSOpen alla.

Eräs vaalikonevastauksista aika helposti irtoava tieto on se, miten ehdokkaat eroavat toisistaan. Perinteisesti Suomessa poliitikkoja ja puolueita on luokiteltu vasemmisto-oikeisto-akselin mukaan, mutta myös muita ehdokkaita selkeästi erottelevia trendejä on - esimerkiksi perussuomalaisten politiikkaa määrittää usein konservatiivisuus, ja vihreitä tyypillisesti liberaalius. Vaalikoneen vastausten matemaattisella ja tilastotieteellisellä tarkastelulla tällaisia ehdokkaiden piileviä piirteitä on helppo löytää - ja löytämisen jälkeen katsella, miten puolueet todellisuudessa eroavat toisistaan - ei vuosikymmeniä vanhojen juurtuneiden käsityksien, vaan ehdokkaiden omien suorien mielipiteiden pohjalta.

Aineistolle tehty tieteellinen analyysi, sekä käsitelty aineisto, löytyvät kokonaisuudessaan sivun alaosista. Tiivistetysti, tehdyn analyysin tavoitteena on piirtää ehdokkaat pisteinä kuvaajaan siten, että ehdokkaiden vaalikonevastausten väliset erot tulevat mahdollisimman hyvin ilmi. Tätä varten tarvitaan vain ehdokkaiden vastaukset - menetelmä ei välitä mitään heidän puolueistaan, sukupuolistaan, kotipaikkakunnistaan tai mistään muustakaan tiedoista. Myöskään ehdokkaiden kirjoittamiin kommentteihin ei ole kiinnitetty mitään huomiota. Tulos ei siis ole kovin hyvä keino arvioida yksittäisen ehdokkaan menestymistä, mutta kun koko muurahaisparvi piirretään samaan kokonaisuuteen, jotain rakennetta pitäisi alkaa ilmestyä.

Menetelmiä saada ehdokkaat kuvaajaan on lukuisia, mutta kaikki yleisimmät antavat tässä tapauksessa liki samanlaisen tuloksen - ehdokkaat tuntuvat eroavan toisistaan juurikin kahden erillisen poliittisen akselin suuntaisesti. Kun ehdokkaiden pisteiden sijainnit on laskettu ja ne värjätään puolueiden mukaan, saadaan tulokseksi tällainen kuva:

Eduskuntapuolueiden ehdokkaiden vastaukset tiputettuna kahdelle poliittiselle akselille

Pisteitä on paljon, mutta niiden alta näkyy selvää rakennetta - eri väreillä ja kuvioilla merkityt puolueet ovat rypäsmäisiä, ja erottuvat eri suuntiin kuvaajan keskiosista, jonka jakavat aika tasaisesti SDP:n, Keskustan ja KD:n ehdokkaat. Itse asiassa jaottelu on hyvinkin tutun oloinen - jos kuvaajaa kääntää jonkin verran... (mikä tässä menetelmässä on täysin sallittua ilman tieteellisen pätevyyden menetystä)

Eduskuntapuolueiden ehdokkaiden vastaukset pyöritettynä 115 astetta vastapäivään
(katso myös interaktiivinen versio)

115 asteen käännöksellä vaaka-akselille saadaan tuttu liukuma Vasemmistoliitosta SDP:hen, siitä Keskustaan ja lopulta Kokoomukseen. Koska pisteparvesta on vaikea nähdä asioita, piirretään päälle arvio siitä, mihin keskimääräinen puolueen ehdokas sijoittuu:

Puolueiden sijoittuminen. Ellipsien keskipiste on puolueen ehdokkaiden keskipisteessä, ja ellipsin leveys ja korkeus ovat verrannollisia ehdokkaiden keskihajontaan kyseisen akselin suuntaan.

Nyt kokoomuslaiset ovat oikealla ja vasemmistoliitto ja SDP ovat vasemmalla - Suomen vasemmisto ja oikeisto erottuvat Hesarin vastausten perusteella selkeästi toisistaan. Lisäksi perussuomalaiset ovat muita alempana ja vihreät ja RKP ylempänä. Yleensä vihreitä ja RKP:tä pidetään liberaaleina puolueina, ja perussuomalaiset ovat asenteeltaan konservatiivisia, joten pystyakseli näyttäisi hakeutuneen kuvaamaan vastaajien sijoittumista konservatiivi-liberaali-akselille.

Erityisen kiinnostavaksi tuloksen tekee se, että Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi pyrki jo muotoilemaan tällaista poliittista karttaa omien kokemustensa pohjalta vajaa kuukausi sitten. Hänen kuvaajansa näyttää tältä: http://www.kasvi.org/Kuvat/puoluekartta.jpg - kuten näkyy, Kasvin arviossa on hyvin paljon samaa kuin Hesarin vaalikoneen vastauksissa (KD tosin ei tässä datassa sijoitu oikeistokonservatiiviseksi, toisin kuin Kasvin tulkinnan mukaan). Selkeästi sekä vaalikonesuunnittelijat että Kasvi ovat kyllä tienneet mitä tekevät - kumpikin on napannut kiinni jostain oleellisesta osasta suomalaista politiikan kenttää!

Johtopäätöksiä

Aineiston analyysi antaa ymmärtää, että Suomen poliitikot ovat jakautuneet vahvasti kahden akselin suuntaan - toiseen, joka muistuttaa perinteistä vasemmisto-oikeisto-jaottelua, ja toiseen, joka erottelee vihreät ja RKP:n toiseen suuntaan ja perussuomalaiset ja Muutos 2011:n toiseen suuntaan. Hesarin vaalikoneiden käsittelemien kysymysten kannalta suomalaista keskustaa ovat Keskusta, SDP ja kristillisdemokraatit. (muokkaus 10.4.: kappaleen tekstiä korjattu, sillä pystyakselin laajempi tutkiminen mm. Sampo Smolanderin toimesta on osoittanut, että sen nimeäminen "liberaali-konservatiivi"-jaoksi on kyseenalaista).

Koska kartan kääntäminen on tehty käsin - tässä tuomaan vasemmisto-oikeisto-jaottelu siististi vaakalinjaan - tähän osaan analyysiä liittyy hieman ihmisen tekemää arviota asiasta. Kuvaa olisi yhtä hyvin voinut kääntää 10 astetta enemmän tai 10 astetta vähemmän, jolloin esim. Kokoomus ja Vasemmistoliitto eroaisivat toisistaan pystyakselilla.

Tämän datan perusteella on korkea aika lakata puhumasta Suomen politiikasta pelkästään oikeisto-vasemmisto-termeillä, sillä erottelu toisen ulottuvuuden suhteen jakaa ehdokkaita aivan yhtä vahvasti. Aineistoa saattaisi olla kiinnostava katsoa myös puolueiden profiloitumisen kantilta - vaikuttaa siltä, että vaalikonevastausten valossa jotkut puolueet eroavat selkeästi toisista, kun taas ainakin SDP:n ja Keskustan ehdokkaat sekoittuvat massan keskellä liki täysin.

Jatkomahdollisuuksia

Alla menetelmäosiossa jakamani aineisto sisältää myös kaikkien pienten puolueiden jaottelun samojen akseleiden suhteen. Näihin kuvaajiin ei mahdu enempää puolueita ilman että tuloksista tulisi täysin kaaoottisia - ovela Javascriptillä ja HTML5:llä toteutettava pistediagrammi saattaisi tosin kyetä kuvaamaan paitsi puolueita, myös yksittäisten ehdokkaiden sijaintia mainiosti. Kuulen mieluusti ehdotuksianne visualisoinnin parantamisesta - jos esim. tiedät hyvän javascripttyökalupakin tällaisten kuvaajien tekemiseen, olen erittäin kiinnostunut hyödyntämään sitä tai tekemään yhteistyötä kanssasi.
Kiitos ehdotuksista! Tuloksista on nyt myös interaktiivinen versio.

huhtikuun 7. päivänä 2011
Juha Törmänen (juha@tormanen.net)
opiskelija, Aalto-yliopiston perustieteiden tiedekunta

Tieteelliset menetelmät

Käytetyt menetelmät tiivistetysti:

• Tarkastelun kohteeksi otettiin kaikki järjestysasteikolliseksi tulkittavissa olevat Hesarin vaalikoneen kysymykset. Tällaisiksi katsottiin kaikki kysymykset, joiden vastaukset asettuvat selkeästi kahden ääripään väliin. Tällä tavoin kysymyksistä jätettiin pois numerot 7, 9, 12, 13, 21 ja 29. Lisäksi kysymyksen 27 viimeinen vaihtoehto, "Ei mikään näistä", tulkittiin tyhjäksi vastaukseksi.
• Loput kysymykset tulkittiin numeroiksi siten, että ensimmäinen vastausvaihtoehto sai arvon 1, toinen 2, ja siitä edespäin.
• Puolueiden listojen ulkopuoliset ehdokkaat poistettiin aineistosta ennen analyysiä, koska tavoite oli juurikin löytää puolueiden välisiä eroja.
• Käsitelty aineisto on ladattavissa Excel-muodossa tässä: HS-vaalikone2011_num2.xls
• Aineistoa tutkittiin R-ohjelmiston versio 2.12.2:lla. Kysymysten välille laskettiin spearmanin parittaiset korrelaatiokertoimet, ja niiden perusteella tehtiin faktorianalyysi principal axis -menetelmällä oblimin-rotaatiota käyttäen. Myös mm. pääkomponenttianalyysi ja maximum likelihood -menetelmä antavat liki yhteneviä tuloksia, eli aineisto vaikuttaa hyvin robustilta.
• Scree-plotin ja VSS-analyysin perusteella on pääteltävissä, että kahden faktorin ratkaisu on todella vahva ja ilmeinen - suuri osa vastausten varianssista selittyy niiden perusteella, sen jälkeen ylimääräiset faktorit tuovat paljon vähemmän selitysvoimaa.
• Saadussa tuloksessa puolueet eivät jaotu ilmeisesti x- ja y-akselin suhteen, joten faktorointivektoreita on rotaatoitu vielä lisäksi käsin 115 asteen verran origon ympäri.
• Menetelmästä johtuen sijaintia kuvaajassa ei voida laskea niille ehdokkaille, jotka eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin. Kuvaajaan pystyttiin piirtämään 1703 kaikista 2295 vastaajasta.
• Lopputulos: kysymysten lataukset (CSV) ja ehdokasdata (XLS). Lataukset kertovat suoraan, miten alkuperäiset vastaukset muutetaan karttaan. Latausten numerointi vastaa vaalikoneen kysymysten numeroita, ja kerrointen merkit kertovat siitä, kumpaan suuntaan vaihtoehdoista alemman valitseminen vie ehdokasta. Ehdokasdata on skaalattu pienimmät ja suurimmat pisteet saaneiden ehdokkaiden välille kummankin akselin suhteen. Huom! Lukemat tuskin kertovat täyttä totuutta ehdokkaan vasemmistolaisuudesta/oikeistolaisuudesta ja konservatiivisuudesta/liberaaliudesta.

Tämän sivun tiedot ja tästä linkitetty aineisto on julkistettu Creative Commons -lisenssillä Nimeä-epäkaupallinen-tarttuva 3.0 alkuperäisen HS.fi -datan tapaan.